Just Relax

Eilinen sunnuntai oli siirtymäpäivä. Jätimme taaksemme uinuvat vuoristokylät ja vaihdoimme ennalta tuttuun (lähtöhetkellä jopa tylsältä tuntuneeseen) rantalomakohteeseen. Haikein mielin pakkasimme laukkuja, luovuimme isosta villastamme ja odottelimme uusia lomatunnelmia. Heikeaa tunnelmaa lievensi Auran odotus. Hän oli jo Suomesta lähdettäessä puhunut vain tuttuun lomailukohteeseen pääsystä.

Auton palautus sovittuun ajankohtaan ja paikkaan sekä bussiasemalle siirtyminen ja paikallisliikenteen bussilla kohteeseen matkustaminen eivät ole lomailua, vaan aiheuttavat aina pieniä jännityksen tuntemuksia. Niin kävi tälläkin kertaa.

Autoa Hanian lentokentälle palautettaessa Petrus joutui korottamaan hieman ääntään, kun bensatankin täyttöasteesta oli erimielisyyksiä. Pieni kiihtyminen oli paikallaan, sillä lopulta oikeudenmukaisuus voitti. Muilta osin siirtymä oli oikein onnistunut ja perillä tuntui kuin olisimme tulleet takaisin “kotiin”.

Lentokentältä bussiasemalle lähdettäessä taitavat ja ystävälliset taksikuskit saivat survottua kaiken tavaramäärän tavalliseen sedan-malliseen mersuun ja päädyimmekin ottamaan taksikyytiä perille saakka. Päivän kuumimpana hetkenä rattaiden, kahden ison ja kolmen pienemmän laukun sekä repun kanssa liikkuminen ei houkuttanut. Ajan säästäminen sekä vaivattomuus tuntuivat paremmalle vaihtoehdolle. Rahaa yllättävään reittimuutokseen kului noin 50€ enemmän. (Jo tässä vaiheessa lomaa tuntuu, että matkabudjetti tullee ylittymään. Lomalla on tehtävä mukavia ratkaisuja, sanon “ei kiitos” hampaiden kiristelylle.)

Matka saaren pohjoisosista Paleochoraan, saaren etelärannikolle, on noin 90 kilometriä ja vuoristojen ylityksen vuoksi aikaa kului taksin kyydissä 1,5h tuntia. Eteläosiin tultaessa lämpö tuntui entistä kuumemmalle (taksissa ilmastointi yes, toimivuus no) ja pienet kanssamatkustajamme alkoivat olla puutuneita autoiluun ja paikallaan istumiseen. Huh…

Perillä meitä odotti Relax Apartmentsin letkeän iloinen henkilökunta. Huoneisto vaikutti alkusilmäykseltä mukavan modernilta sisustuksineen ja varusteluineen. Huoneisto on samantyyppinen ratkaisu kuin viime vuonna, nyt vain majoitumme Relaxin uudemmassa rakennuksessa. Lisäksi hotellin etupihalle oli noussut uusi rakennus, josta saa vuokrattua autoja, pyöriä ja skoottereita. Siis eihän tämä tylsää olekaan!

Kenties yksi syy miksi Paleochora tuntuu kodinomaiselle ovat toiset suomalaiset turistit. Aurinkomatkat kuljettaa samaan huoneistohotelliin suomalaisia joka sunnuntai. Jopa eräs mieshenkilö majoittuu samaan aikaan meidän kanssa kuin vuosi sitten. Paleochoraan ilmeisesti palataan aina vain uudelleen ja uudelleen!

Matkustuksesta uupuneina nautimme myöhäisen lounaan viereisessä kuppilassa. Kodista tämä käy senkin vuoksi, että lounaspaikan tarjoilija muisti meidät viime syksyltä ja koko henkilökunta toivotteli tervetulleeksi uudelleen. Tuntuipa hyvältä!

Vaihdoimme vuoristokohteen rantalomailukohteeseen ja ero on suuri. Aamut eivät enää ole viileitä, vaan lämpimiä, mopot pöristelevät kylän raitilla ja merituuli puhaltelee tuoden helpotusta kuumuuteen. Onneksi pienen kylän tunnelma säilyy. Ei enää automatkoja ja lasten viihdytystä, ei enää pakottavaa tarvetta tehdä yhtään mitään, uinumme vain pienessä etelärannikon kylässä ja sen lähiseuduilla seuraavat 18 päivää. Ja otamme rennosti 🙂